Riitta Mäkelä 15.8.2019

Muhosjoen Liimanninkoski ja kuiva kesä 2019

Muhosjoki ja sen sivujoki, Poikajoki, koskineen mutkittelevat kartalla kuin reväistyn paperin reuna.

Joet ovatkin syntyneet hurjasta repäisystä. Noin 1,3 miljardia vuotta sitten maa repesi, peruskallio tipahti kilometrin ja meri vyöryi tilalle. Muhos- ja Poikajoki ovat tämän sittemmin maa-aineksilla täytyneen vajoaman eli Muhoksen muodostuman itäreunaa. Koko vajoama yltää Tyrnävän ja Kempeleen kautta merelle ja Hailuotoon.

Muhos- ja Poikajoki ovat osa Rokua Geoparkia, jääkauden ja sen jälkeisten geologisten tapahtumien muovaamia erikoisia nähtävyyksiä. Koskialueiden lehdot kuuluvat valtakunnallisiin lehtojensuojelualueisiin. Kävin lokakuussa 2017 kuvaamassa Liimanninkoskea. Niityillä laiduntavat lampaat tulivat joukolla vastaan. 

 

 

 

Kosken vedet kuohuivat vauhdilla. Myöhäinen syksy näkyi rannan lehtien keltaisuudessa, muttei vielä luonnon rehevyydessä.

 

Entä nyt 2019 Liimanninkoskella, ennätyksellisen kuivan heinäkuun jälkeen? Niityillä 
laiduntavat lampaat lymyilivät arkoina ladon seinustalla.

 

Entä korkean törmän alla jokiuomassa? Siellä luonto oli yllättävän vihreää ja rehevää. Entä koski? Kuin liru entisestä.

 

Veden vähyys paljastaa koskiuoman seinämän kerrostuneisuuden.

 

Paikoitellen veden virtaus pysähtyy suvannoksi ja vesi saostuu hiekan ja savikiven punaiseksi.

 

Mutta kuivuus luo myös kauniita värikenttiä, kuten Liimanninkosken törmän ”välitasanteen” niitylle hempeää punaista. 

 

Makupalat > Makupalat 2019 > Muhoksen Liimanninkoski ja kuiva kesä 2019
backtotop