Markus Varesvuo – Jari Peltomäki – Bence Máté: Lintukuvauksen käsikirja, Docendo 2011, 380 s.

Kannen kuva Jari Peltomäki
 

Lintukuvauksen käsikirja

Limingan lintukuvafestivaalien avajaistilaisuuden jälkeen punnitsin kädessäni uuden uutukaista teosta. Kyseessä oli käsikirja luontovalokuvauksen ehkä suosituimmalta alueelta, lintukuvauksesta. Kirja yllätti koollaan. Ihmettelin, miten tältä kapealta luontokuvauksen sektorilta löytyykin noin paljon kerrottavaa. Tarkemmin mietittyäni arvelin kolmen alansa huipun pystyvän tuomaan hyvinkin monenlaista näkökulmaa aiheeseen.

Itseäni en lue varsinaisesti lintukuvauksen harrastajaksi. Se seikka olikin ehkä hyvä lähtökohta kirjan arviointiin. Asetin kirjalle yhden haastavan kysymyksen: aiheuttaako lukukokemus sisäisen liikahduksen alkaa kuvata lintuja enemmän?

Kirja on vaakamallinen ja siinä selkäosan sidonta jää suhteessa lyhyemmäksi kuin pystymuotoisessa kirjassa. Painava teos näin ollen hieman ”retkuaa” lukiessa. Tämä muoto kuitenkin palvelee paremmin kirjan vaakakuvia.

Kansikuva, kohti lentävä lapinpöllö mustalla taustalla, on arvokkaan oloinen, yksinkertainen ja onnistunut. Kuva imaisee mukavasti kirjan maailmaan. Tekstiä on runsaasti ja se on asemoitu väljästi kuvien kanssa. Kerronta on jouhevaa, helposti luettavaa eikä teknisillä termeillä ole keikaroitu. Kirja kokonaisuudessaan toimii hienojen, tai oikeammin huikaisevien kuvien avulla. Sisältö on jaettu noin viidenkymmenen pääotsikon alle. Otan esille muutamia näkökohtia.

Kirjan alussa korostetaan lintujen biologian tuntemusta. Tätä asiaa ei voi tietenkään lajikuvauksessa aliarvioida. Esimerkiksi Peltomäen vahva lintutietämys on edesauttanut häntä erääksi maailman johtavista lintukuvaajista. Biologian tuntemuksella voi ennakoida lintujen käyttäytymistä samoin kuin etsiä kuvauskohteita todennäköisimmiltä paikoilta.

Kuvaustekniikkaa käsitellään hyvin laajasti. Lukija saa tuhdin tietopaketin kameran hallinnasta erilaisissa tilanteissa. Digikameroiden kehittymisen myötä useat lintukuvaajat hurahtivat äärimmäisen lyhyisiin suljinaikoihin, joilla kaikki liike saadaan pysäytettyä. Ilokseni huomasin, että kirjan tekijät arvostavat nykyisin ehkä enemmän kuvia, joissa liikkeen luoma osittainen epäterävyys on tärkeä efekti. On tietenkin tilanteita, joita on mahdollista taltioida vain pysäyttämällä tilanne täysin. Esimerkiksi Varesvuon kuvat merikotkaa kurittavasta kalalokista tai mehiläissyöjästä, joka nappaa lentävän pörriäisen, vaativat hyvin lyhyen valotusajan.  Kalustoa hankkivalle tai vaihtavalle lukijalle on mielenkiintoista, että kirjantekijät vertailevat estottomasti kameroita ja objektiiveja ja tuovat esille eri merkkien ja mallien hyvät puolet ja heikkoudet.

Kiinnostavimmiksi katsoin ne kirjan osuudet, joissa neuvotaan löytämään uusia näkökulmia lintujen kuvaukseen. Jokaiselta kirjan tekijältä löytyy omat oivalluksensa ja vahvistaa sitä näkemystä, että kaikkea ei ole vielä kuvattu – eikä tulla koskaan kuvaamaankaan. Mátén keksinnöt kuvauspaikkojen ja -kojujen rakentamisessa saavat lukijan mielikuvituksen liikkeelle ja tekemään omia suunnitelmia tuleviin kuvauksiinsa. Jonkun mielestä unkarilaisen kuvaajan rakennelmat saattavat tuntua jopa liian voimakkaalta puuttumiselta ympäristöön. Jos kuvauskohteille ei kuitenkaan aiheuteta häiriötä, vaan päinvastoin esim. ruokinnalla autetaan lintuja, on toiminta mielestäni täysin hyväksyttävää.

Kuvan sommittelusta on aina kiinnostavaa lukea. Vaikka suurin osa kirjan kuvista on sommiteltu perinteisin kaavoin, löytyy kaikilta kuvaajalta omaperäisiä kompositioita ja niitä myös kehotetaan kokeilemaan. Samoin uudenlaisien kuvakulmien etsimiseen innostetaan. Monenlaisia esimerkkejä kuvaajat tarjoavatkin kuvakulmaideoistaan.

Tekijät antavat suuren painoarvon kuvien taustalle. Suurin osa linnuista on kuvattu pitkän polttovälin objektiiveilla. Tällöin tausta häipyy lähes yhtenäiseksi väripinnaksi. Pääkohde nousee silloin vahvasti esiin. Pitemmän päälle tällaisten kuvien katselu alkaa kuitenkin kyllästyttää. Panin merkille, että kaikilla kirjan kuvaajilla on nykyään pyrkimys myös maisemallisten kuvien ottoon ja siihen myös kannustetaan. Erikoisesti Mátén laajakulmakuvat hätkähdyttävät ja varmasti innostavat lukijoitakin kokeilemaan lyhyitä polttovälejä.
 

Kuvat Markus Varesvuo ja Bence Máté

Lähes kolmannes kirjasta käytetään merkittävien lintukuvauskohteiden esittelyyn niin Suomessa kuin muuallakin maapallolla. Kohteet esitellään matkaopasmaisen tarkasti ja ne parhaat järvet, rannat ja kalliojyrkänteet löytyvät käsikirjan avulla. Tällä kirjan osiolla on varmasti merkitystä pidemmälle ehtineille harrastajille.

Kirjan lopussa esitellään kuvien esilletuomista, kuvakilpailuihin osallistumista ja kuvien avulla ansaitsemista. Erikoisen hyvin tulee esille, ehkä masentavanakin, se seikka, että nykyisessä valtavassa kuvatulvassa myyminen vaikeutuu kaiken aikaa.

Lintukuvaajien määrä on digitekniikan myötä lisääntynyt räjähdysmäisesti. Tämän kirjan myötä tulee varmasti myös uusia harrastajia. Luonnossa tulee siis liikkumaan myös yhä kasvava luonnosta piittaamattomien henkilöiden joukko, joille itse otettu hyvä kuva on tärkein juttu. Kirjassa varoitellaankin useampaan otteeseen tuottamasta tarpeetonta häiriötä kuvauskohteille. Jos häiriötä vähääkään epäilee, on kuvauksesta luovuttava.

Ymmärrän, että vuosikausia lintukuvauksen parissa toimineet kuvaajat ovat hankkineet merkittävän osan tiedoistansa ja taidoistansa, kokeilemalla ja varmaan usein kantapään kautta. On hienoa, että he jakavat nyt avoimesti tietämyksensä kaikkien alan harrastajien ja ammattilaisten kanssa. Kirjaa lukiessa voi kaiken aikaa aistia tekijöiden valtavan intohimon asiaansa. Innostus tarttuu lukijaan.

Kirja koukutti perinteistä luonnossa liikkujaa ja kaikkea kuvaavaa. Vaikka en siirrykään vielä pelkäksi lintukuvaajaksi, niin monia virikkeitä kirja antoi ja tulen kokeilemaan lukemisen aikana mieleen pulpahtaneita ideoita. Suosittelen kirjaa kaikille luontoa kuvaaville ja luonnon ystäville jo pelkästään kuvakirjana – kuvathan edustavat alansa huippua maailmalla.

Bence Mate Rikkitukaani

Jari Peltomäki Sääksen katse

Markus Varesvuo Merikotka ja kalalokki

Markku Välitalo