Anna Maria Pirttilä 15.6.2013
 

Unelmien täyttymys: Matka elävien dinosaurusten maahan

Kävin viime talvena Yosemiten kansallispuistossa tapaamassa puujättiläisiä. Olin toivonut tätä koko ikäni, joten mistähän sitä seuraavaksi unelmoisi?

Ruska oli vielä parhaassa loistossaan. Ensimmäinen näkemäni jättiläinen tuntui epätodellisen suurelta. Tässä voit vertailla tavallisen kokoisia puita, sekä taustalla tummana näkyvää jättiläisen runkoa.

 

Paikallista maaruskaa.
 

Nuori ja vanha, elävä ja kuollut.

 

Pehmeä sammalmätäs? Vai jäkälän peittämä puunrunko.

 

Jättipunapuut (Sequoiadendron giganteum) tuottavat jälkeläisiä vain harvoin. Ne tarvitsevat valoisan ja ravinteikkaan kasvupaikan, mitä nykyajan metsiköt harvoin niille tarjoavat.

 

Kaatunut runko on vähän isompi juttu kuin meidän
metsässä. Kuvan alaosassa näet normaalikokoisen
puun juuren perspektiiviä antamassa.

 

Antiikkiset kirjanpainajat, makroa ei tarvittu. Nämä rungot ovat lähteneet kasvamaan tuhansia vuosia sitten.

 

Meidän ruohokanukan vastine, dogwood, on isompi
myös täällä ja kaunis jokaisena vuodenaikana.

 

Paikalliset asukkaat onneksi ovat normaalikokoisia
ja hyvä naamioväri takaa huomaamattomuuden aina.

 

Kraa kraa! Tervetuloa uudelleen!