Tarja Paldanius 1.5.2019

 

Lokakuun lopulla Akionsaaren poluilla

Olen löytänyt metsän, sen ihastuttavat rungot, värit, sen tuhannet tuoksut ja sen äänet, sekä myös hiljaisuuden. Olen kuullut ja nähnyt metsistä kertovia ohjelmia, puheita metsän vaikutuksista ihmisen terveyteen. Halusin kokea sen omakohtaisesti ja antaa kokemusperäisen lahjan lapsenlapsille. Onneksi vielä on, ainakin joitakin, pieniä metsiköitä lähiluonnossa.

Syksy oli pudottanut puiden lehtiä polkumme päälle, jolla oli hyvä ja pehmeä askeltaa. Aurinko paistoi ja sai metsän elämään, puut heittivät pitkiä varjojaan sammaleen peittämälle metsänpohjalle, jostakin kaikui myöhäisten muuttajien ääniä, joutsenet huutelivat kaiken yllä. Metsän täyttivät erilaiset tuoksut ja hajut, naavaiset harmaat oksat kutittelivat nenää, ilmassa sädehtivät ohuet langat sotkeutuivat hiuksiin.

Olen piipahtanut useasti lähimetsässä, joka tarjoaa juuri sellaisen, kerrotun kaltaisen, miellyttävän kokemuksen ja rentouttavan hetken, arki unohtuu. Eihän sen puiden valtakunnan tarvitse olla suuren suuri, kun siitä voi nauttia. Autojen surinat ja hulinat kyllä kuuluu, mutta niiden äänet vaimenevat kauas, metsän tuntu on meditatiivinen kokemus ja totta, sillä on hyvä vaikutus.

KLIKKAA KUVA ISOMMAKSI

 

 

 

 

 

Makupalat > Makupalat 2019 > Lokakuun lopulla Akionsaaren poluilla
backtotop