Matti Häkkinen   Pältsa, Ruotsi.
Tunturin unikko

 
Pältsan (1444m) on Ruotsin pohjoisin suurtunturi. Maat laskeutuvat siitä pohjoiseen kohti kolmen valtakunnan pyykkiä ja Kilpisjärveä. Toinen Pältsan huipuista on tasainen ja toinen terävä, kuin olisi tunturi katkaistu puolesta välistä ja huippu asetettu siihen viereen..


 
Neljä kertaa olen retkeilyt Pältsan maisemissa rikkaan tunturikasviston houkuttelemana. Näitä maita kulki 1800-luvulla Lapin Linneksi kutsuttu Lars Levi Laestadius (1800-1861). Hän löysi tältä ja muutamalta lähitunturilta unikon, joka nimettiin peltsanunikoksi (Papaver laestadianum), löytäjänsä mukaan. Lieneekö hän malttanut katsahtaa Saanan profiilia koillisessa tehdessään kasvilöydön.

 
Tunturikasvien maailma avautui Lars Leville kun hän oli saamassa kotiopetusta lukiota varten velipuolensa pappilassa Kvikkjokkissa, Sarekin kaakkoiskulmassa. Velipuoli hankki lisäansioita keräämällä kasveja myyntiin. Keräämisessä ja prässäyksessä Lars Levi auttoi häntä. 8-vuotiaasta 16-vuotiaaksi hän oli tässä opissa. Uppsalan yliopistossa hän opiskeli teologiaa ja kasvitiedettä 1820-luvulla. Jo opiskeluaikanaan hän teki kasviretkiä 8000 km, Skånen ja Altan välillä.

 
Ruotsin pohjoisimmassa seurakunnassa, Kaaresuvannossa, hän oli pitkään pappina (1826-49) ja lopun elinajastaan Pajalassa. Kymmenet tuhannet kilometrit hän kulki seurakuntalaisiaan tapaamaan kesäisin heidän siirryttyään poroineen pohjoiseen kesälaitumille. Näillä matkoilla kasvimaailma tuli tutuksi.
Hän oli vilkkaassa kirjeenvaihdossa kasvitieteilijöiden kanssa ympäri Eurooppaa. Kirjallisuutta ja herbaarioita oli pappilan kamari täynnä. Hän oli monien tieteellisten seurojen jäsen ja kysytty opas ulkomaalaisille retkikunnille. Hän julkaisi tutkimuksiaan sen ajan tieteen kielellä latinaksi. Uusia kasveja hän löysi useita ja oikoi myös vanhoja käsityksiä kasvilajeista.


Laestadiuksen julkaisuista kuvastuu etevän, teräväsilmäisen tiedemiehen rinnalla luojan puutarhan herkkä ja harras ihailija.
Näin tunnen minäkin sovittaessani muutamat askeleeni hänen askeliinsa peltsanunikon maisemassa.

(Lähde: Lars Leevi Laestadius, KASVIKIRJA. Pohjolan Painotuote Oy, Rovaniemi 2001)