Liikun kameran kanssa paljon, enimmäkseen luonnossa tykkään kuvia ottaa. Maastossa kulkeminen on ihan hyödyllistä puuhaa, siinä kun tulee reippailtua samalla. Jos en nyt ihan kuntoilua rakasta niin ikäihmisen täytyy kuitenkin liikkua, siksi olenkin päättänyt kovastakin reippailusta tykätä. Valokuvauksen kannalta kuntoilu on ihan pakollinen juttu – ainakin mulle. Se kun niin on, että syväkyykkyyn on usein kuvatessa laskeuduttava ja ylöskin sieltä noustava, silloin aina muistaa ettei treeni ole hukkaan mennyt. Toiset ihan ketterästi jopa polvillaan ja kontallaankin kuvia ottavat. Siitä voisi olla jopa kade.

En voi kutsua itseäni valokuvaajaksi, kuvia otan kyllä paljon ja valokuvaus on minulle hyvin mieluisa harrastus. Muitakin prokkisjuttuja toki tahtoo välillä viikko-ohjelmiin ängetä.

Toivon, että vielä oppisin kertomaan kuvillani jotain. Sellainen haave mulla on.