Maritta Koskenkorva
Maritta Koskenkorva
Olen Maritta Koskenkorva, raahelainen itseoppinut harrastajakuvaaja. Ensimmäisen pokkarin sain ollessani keskikoulussa. Silloin luin kaikki valokuvausaiheiset kirjat mitkä pienestä Karinkannan (Siikajoella) ”lainastosta” löytyi, mutta eipä oppeja vaatimattomalla halpispokkarilla voinut kunnolla toteuttaa. Aikuisiällä hankin filmijärkkärin ja sitten kun muutama vuosi sitten ostin ensimmäisen digijärkkärin kuvaaminen alkoi toden teolla. Kirjallisuutta aiheesta olen lukenut edelleen kasapäin, eläköityneenä kirjastovirkailijana tiedän mikä aarreaitta kirjasto on.
Kuvaan luonnon lisäksi kaikkea muutakin mukavaa mitä eteen sattuu ilman isompia suunnitelmia, kuvaan myös makrolla sekä asetelmia ym. pienessä kotistudiossa. Mieheni Seppo toimii ”assistenttina”, kantaa kuvausvälineitä ja kokoaa jalustan, joskus räpsäsee kuviakin kännykällä. Luonnossa liikkuminen on yhteinen mukava ja rentouttava harrastus. Mieli lepää kaunista maisemaa katsellessa ja kuunnellessa metsän ääniä.
Vuoden Luontokuva 2021 -kilpailun semifinalisti kuvalla ”Hylätty uusiokäytössä”.
Kuvaan luonnon lisäksi kaikkea muutakin mukavaa mitä eteen sattuu ilman isompia suunnitelmia, kuvaan myös makrolla sekä asetelmia ym. pienessä kotistudiossa. Mieheni Seppo toimii ”assistenttina”, kantaa kuvausvälineitä ja kokoaa jalustan, joskus räpsäsee kuviakin kännykällä. Luonnossa liikkuminen on yhteinen mukava ja rentouttava harrastus. Mieli lepää kaunista maisemaa katsellessa ja kuunnellessa metsän ääniä.
Vuoden Luontokuva 2021 -kilpailun semifinalisti kuvalla ”Hylätty uusiokäytössä”.