VALLATTOMIEN   VESIEN   VIERELLÄ

Ihminen ei kyllästy koskaan katselemaan juoksevaa vettä. Kohdallani sanonta on ehdottomasti totta. Viehätyn purojen juoksusta yhä uudelleen.

Monet pienet virtavedet ovat kärsineet ihmisen toimista: uomien oikomisista sekä metsä- ja suo-ojituksista. Humuspitoisten ja ruskeavetisten ojien tuijottelu ei aiheuta kovinkaan syvällisiä, yleviä tuntemuksia.

Puhtaita, vilkkaasti virtaavia pienvesiä löytyy yhä Itä- ja Pohjois-Suomesta. Neitseelliset purot ympäristöineen ovat arvokkaita ekosysteemejä. Etsijälle ja luonnon-rakastajalle ne ovat ainainen innoituksen vuo. Paikoin veden kovertama laakso on tuhansien vuosien aikana rehevöitynyt monilajiseksi purolehdoksi.

Vaarojen rinteillä vesi kuohuu koskina. Pystysuorien kalliojyrkänteiden äärellä kulkija voi löytää jopa estot-toman villejä, vapaita putouksia. Ne saavat kuvaajan haukkomaan henkeään ja asettelemaan kolmijalan ryöpyn äärelle.

Tasaisilla alueilla veden kulku rauhoittuu. Puro kiemurtelee ja jättää jälkeensä vanhoja uomanpätkiä, juoluoita. Näissä lampareissa elää oma eliömaailmansa.

Markku Välitalo

Polku ry/Rajala Pro Shop Oulu