Pohjoisen Luontokuvaajat ry
Aamu ei ollut vielä valjennut, kun ajelin E8 tietä kohti Lumijoen tien risteyksessä olevan kauppakeskuksen parkkipaikkaa. Tarkoituksemme (viisi henkilöä) oli tavata siellä klo 8. Oli jännä, kutkuttava olo. Olin menossa tekemään jotain sellaista, mitä en ollut 79 vuoteen tehnyt. Olin kerännyt eväitä 18:ta ehkäpä 24:ää tuntia varten ja erilaista kamaa retkemme vetäjältä saamani ohjeen mukaisesti. Luotin häneen ja se rauhoitti mieltäni. Olimme menossa Pohjoisen Luontokuvaajat ry:n järjestämälle huuhkajien kuvausretkelle Finnaturen piilokojulle.
Päivän mittaan siellä saisi kuvata tiaisia, tikkoja, keltasirkkuja jne. Paikalla vierailee myös närhi. Siitä olin jo innoissani, koska sellaista ei vielä kuvakokoelmissani ole. Nenäni jo alkoi tutista, kun kuulin, että paikalle aika suurella varmuudella saapuu myös kanahaukka. Edellinen kokemus kanahaukasta liittyy lapsuuteen. Olimme kesäkeittiössä syömässä, kun yhtäkkiä pihalla vapaan olevista kanoista yksi lensi sisälle ja suoraan ruokapöydälle. Tämä sekasorto johtui kanahaukan hyökkäyksestä. Meidän tämän retken pääkohteen, huuhkajan, olen nähnyt luonnossa vain kerran aikaisemmin.
Olen vaativan kuvaustehtävän edessä. Mieltäni rauhoitti se, että kuvausretkemme vetäjä, kokeneena kojukuvaajana, lupasi ohjata ja antaa kuvauksellisia neuvoja. Tiesin, että tämänhetkinen kalustoni (Nikon Z 6 II, Tamron 150 – 600 f/ 5 – 6,3) kyllä riittää tähän kuvaustapahtumaan, mutta taito on puutteellista.
Olen pitkän taipaleeni aikana havainnut, että taito ja kamera kulkevat käsi kädessä vetäen vuorotellen kuvaajaa eteenpäin. Karkean opetuksen tälle polulle sain vuonna 1963. Ostin silloin kameran. Sen objektiivi kierrettiin ulos rungosta, siinä oli kaksi aukkoa ja kaksi valotusaikaa ja valotus tehtiin 6×6 cm, 12 kuvan filmille. Otin hienoja ruskakuvia Levillä ja kun sain kuvat liikkeestä, petyin pahasti. Eihän ne näyttäneet miltään. Aika kului, kamerat vaihtuivat, otettiin diakuvia, värifilmille paperikuvia (punaisia tänään). Mustavalkoiset filmit ja kuvat tehtiin itse.
Sitten tuli 7. syyskuuta 2014 ja hyljesafari Möylyn kivikolle Tornion edustalle. Olin hieman aiemmin siirtynyt kuvaamisessa digitekniikkaan ja hankkinut Nikon 3100 ja siihen lyhyen (24 – 70) objektiivin enkä tiennyt digikuvaamisesta juuri mitään. Veneemme keulalla istui mies ja hän näytti kuvaavan ahkerasti. Siirryin hänen viereensä ja kuinka ollakaan, hän alkoi opastaa minua. Tämän miehen, Vesa Vainionpään, opin tuntemaan vasta syksyllä 2019, kun liityin Hailuodossa Sunnuntaikuvaajiin. Hänen myönteisessä ilmapiirissä olen kehittynyt kuvaajana ja oppinut löytämään itselleni sopivan kaluston. Vesaa saan myös kiittää siitä, että hän saattoi minut Pohjoisen Luontokuvaajien piiriin.
Asetuttuamme kojuihimme alkoi kameroiden asettelu ja asetusten laitto. Nyt opin jälleen yhden oleellisen kuvauskikan, otetaan kuvausohjelma M (Nikon) ja säädetään aukko ja valotusaika halutun laiseksi sekä autoISO. Laukaisin pitkiksi nopeiksi sarjoiksi. Ja sitten töihin!
Päivä olikin jo valjennut ja saatoimme katsella ja napsia kuvia pihapiirin linnuista kuten talitiaisista, sinitiaisista, viherpeipoista. Käpytikkakin siinä poikkesi, muttei oikein asettunut kuvattavaksi. Pian saapui närhi poseeraamaan sallien vapaan kuvaamisen. Olin erittäin tyytyväinen, sillä sainhan ainakin yhden uuden kuvan kansiooni. Yhtäkkiä se tapahtui, aivan kuin silloin lapsena. Kanahaukka hyökkäsi haaskan päälle, vilkaisu ympärille ja nahan repiminen haaskasta alkoi ja kamerat alkoivat raksuttaa. Tätä iloa kesti vain hetken ja haukka lehahti lentoon eikä tullut enää takaisin. Ehdin ottaa 13 kuvaa ja yhden “lentokuvan”. Nyt alkoi pitkästyttävä odottaminen varsinaisen kuvauskohteen saapumista…….. ei saapunut. Odottaminen päättyi puolen yön jälkeen. Huuhkaja jäi kuvaamatta, mutta käytännön mukaan saimme uuden mahdollisuuden huhtikuun loppupuolella.
Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli kiinnostava ja mieliin painuva. Sitä osoittaa sekin, että melkein kaikki eväät jäivät syömättä. Mielestäni myös kuvasato jäi pitkästi plussan puolelle.
Hieno tapahtuma! Kiitos Polku ry:lle, ryhmän vetäjälle ja koko ryhmälle!
Kuvat ja teksti: Tapio Auranaho
Valokuvien oikeudet kuuluvat kuvaajille. Materiaalin kopioiminen ja lainaaminen on kielletty.
