Riistaviettisen koiran kouluttaminen luontokuvaajan kaveriksi vie aikaa ja kysyy kärsivällisyyttä. Tärkeintä on kuljettaa koira lähes kaikkialle mukana. Palkitsevaa on, kun koira rauhoittuu istumaan paikalleen ja antaa kuvaajan taltioida hetken rauhassa. 5- vuotias Repe on oppinut tähyämään taivaalle ja huomaamaan lentävät linnut todella korkealla, helpottaen luontokuvaajan arkea. Samaten koiran hyvä vainu auttaa kuvaajaa osoittaen, että jotain mielenkiintoista saattaa olla lähellä.

Metsäkanalinnut kiinnostavat ja niiden soidinkäyttäytyminen. Esikuvina minulla oli meidän luontokuvaajamme, joiden siivittämänä halusin selvittää oman teerien soidin paikan. Hyvän soitimen voi löytää, kun hiihtelee maaliskuun hankikannolla auringon noustessa ja kuuntelee; soidinäänet kuuluvat tyynellä säällä jopa kilometrin. Kun mieleisen paikan on saanut selville, täytyy sinne osata suunnistaa pimeässä, joskus jopa sumussa. Suo on tunnettava ja sen maamerkit, tuo pieni vaivaiskoivu keskellä suota on minun ja Repen maamerkki. Nyt olen kulkenut samalla suolla kolmatta vuotta ja ihmetellyt auringonnousun aikaan tapahtuvaa koiras lintujen suhinaa, pulinaa ja naaraiden kotkottavaa ääntä. Niiden käyttäytyminen soitimella saa kuvaajan heräämään yön pikkutunteina. Hiihtelemään avosuolle otsalampun valaistessa ja pystyttämään teltan, jossa on kuvaus aukot aamun näyttämöä varten. Mukaan retkelle tarvitsen otsalampun, sukset, ahkion, teltan, makuupussin itselle ja Repelle, solumuovi alustan, kameran, useamman akun, riittävän vaatetuksen, varavirtalähteen ja eväät kuvaajalle sekä koiralle. Selässä oleva reppu toimii kuvaus alustana, jotta kuvakulma on riittävän alhainen. Kun suolla telttoineen aloittaa vierailut soitimen alussa, saa kuvaaja soitimen edetessä taltioida hetkiä lähempää ja kauempaa haluamallaan tavalla. Suomessa teeri on luokiteltu silmällä pidettäväksi, kuitenkin teerikanta on pysynyt vakaana viimeiset 20 vuotta.

Kevään edetessä teerisuolle heräämiset vain aikaistuvat, valon määrän lisääntyessä ja käyvät raskaammiksi kuvaajalle. Ajattelin, että saisin Repenkin opetettua soitimelle kaveriksi. Ensimmäinen kokeiluni soitimella meni melko hyvin. Lähellä olevien kettujen aloitellessa soidinhuutojaan keskellä yötä, ylitti se koiran sietokyvyn ja silloin se hyppäsi teltan seinästä läpi. Olin varautunut asiaan, koiran ollessa kiinnitettynä vyötäisilleni. Repelle komento takaisin telttaan ja vedin rikkoutuneeseen kohtaan naamioverkkoa päälle. Niin me selvittiin aamuun, koira ei reagoinut teerien soidinääniin vaan nukkui tässä vaiheessa tyytyväisenä ja väsyneenä. Teerien poismentyä, söimme eväät ja annoin Repelle luvan mennä ulos teltasta. Seuraavana yönä koira nosti hieman päätään, kun ketut aloittivat, jonka jälkeen jatkoi nukkumista teerisoitimen yli odottaen aamun herkku annosta.

Teerisuo,

Pieni vaivaiskoivu.

Auringonsäteiden kosketus.

Tuuli antaa suuntaa.

Havahdun, lyyrapyrstöt saapuvat.

Suo vaihtuu näyttämöksi.

-Nyt on kevät.

Johanna

Pohjoisen luontokuvaajiin liityin, koska haluan osaltani näyttää kuinka erityinen luonto meillä on. Ajattelen oppivani muilta kuvaajilta erilaista lähestymistä luontoon ja sen kauneuteen.

Kuvat ja teksti: Johanna Holma