Pohjoisen Luontokuvaajat ry
28
syys
2022

Lunta odotellessa

Pohjoisessa jäniskuvaajan haastavin kuvauskuukausi on usein syyskuu.
Useimmat aikuiset jänikset vaihtavat yömoodiin metsästyskauden alun
myötä ja poikastenkin vuorokausirytmi keikahtaa yöpainotteisempaan
suuntaan. Keinovalo häviää kosteaan ja pimeään yöhön ja todistekuvien
ISO-arvo 1/30 nopeudella vilkuttaa riittämättömäksi 204 800. Öisistä
tapaamisista jää pääsääntöisesti kohtaamisen ilo, kuivina öinä jokunen
kuvakin, jos jänis hakeutuu valopiirin rajan sijaan parhaaseen
valokeilaan. Palella ei tänä vuonna ole kuitenkaan juurikaan tarvinnut
yölämpötilojen pysyttyä 5-10 asteen välissä plussan puolella näissä
jänisvalvojaisissa.

Alkukuusta riemastuin, kun kesän nisien eli imettävien emojen laskemisen
jälkeen kohtasin ensimmäisen poikasen, ja sitten vielä toisen.
Jäniksenpoikaset ovat hurmaavia luontokappaleita, itsenäisiä vekkuleita,
jotka vielä 3-4 viikon iässä ovat nippa nappa kahden suuren nyrkin
kokoisia, mutta tekevät päätöksiä liukuhihnalta. Poikasten kuvaaminen on
sekä antoisaa että turhauttavaa. Tulevat iloisesti killittämään kahden
metrin päähän, kunhan välissä on jokin kuvaamisen hankalaksi tekevä
este. Puikkivat koloihin ja väleihin ja pyyhältävät esiin selvästi
kauempana vilkuillen silmiin mennessään. Ja kyllästyvät leikkiin
nopeasti, etsivät sopivan suojaisen nukkumapaikan ja ottavat lokoisan
asennon ja tuhistelevat seuraavan tunnin.

Kohtaamisissa tutuiksi tullaan puolin ja toisin ja mikään ei ole
suurempi kunnia kuin se, että jäniksenpoikanen antaa minun istua parin
metrin päässä ottaessaan nokoset. Aikaansaannokset päätyvät pääosin
muistoiksi kotialbumiin, julkaistavia kuvia syntyy kohtaamisten määrään
nähden vähän. Havainnoinnilla ja tutustumisella on itseisarvonsa, teoria
jänistenpoikasten käytöksestä kirkastuu jokaisen kokemuksen myötä.
Tuttavuus, vaikkei poikisi juuri nyt himoitsemiani poikaskuvia, voi olla
tulevina vuosina kullanarvoinen myös kuvaajan näkökulmasta. Kun kuvaa
vuosia ympärivuotisesti samalla alueella, jokainen kohtaaminen tärkeä.

Toisen pikkuveijarin korvissa on jo hitunen valkoista selkäpuolella,
muuten jänikset kulkevat vielä päältäpäin katsoen kesäasuissa, turkki
märkänä. Toistaiseksi sopii siis vain haaveilla kauniin valkoisista
jäniksistä puhtaalla lumella kuvauskelpoisessa keinovalossa. Valon
palauttavaa lumisadetta saataneen vielä odotella, ennusteiden luvatessa
lämmintä ja vesisateita koko näkyvissä olevalle ennusteajalle.

Eija Kujansuu
Metsäjäniskuvaaja pohjoisesta

 

Jaa somessa
Facebook
Twitter
LinkedIn
error: Sisältö on suojattu !!
Unohtunut salasana? Pyydä uusi salasana tästä.

Ei vielä jäsenyyttä?